Elisa Poutanen (s. 1989) on kirjoittanut lapsesta saakka, mutta paneutunut kirjoitustyöhön enemmän viimeisen 10 vuoden ajan. Saa tuijottaa -blogiaan (2014-2018) lukuunottamatta Poutanen ei ole ennen julkaissut tekstejään.
Osa festivaaleilla kuultavista teksteistä sijoittuu n. 9 vuoden taakse kun Poutanen kamppaili vuosia kroonisen kivun ja siitä johtuneiden mielenterveyshaasteiden kanssa. Poutasen tekstit ovat hyvin omakohtaisia, ja ne sisältävät pohdintaa mm. olemassaolosta, ihmissuhteista, tunteista, menneestä ja rakkaudesta. Tekstit ovat osa Poutasen keskeneräisen kirjan käsikirjoitusta, jonka työnimi ”Riko minut hellästi” on osoitettu elämälle. Poutasen haaveena on julkaista teos jonain päivänä. Nykyään hän iloitsee kivuttomasta elämästä pian kolmen lapsen itsellisenä äitinä; tämä on tuonut suurta keveyttä ja onnea sekä elämään että teksteihin.
Kuraattorien kommentit: “Poutanen kirjoittaa pysäyttäviä kohtauksia hetkistä, joissa pudotaan maailman ulkopuolelle. Proosallinen ja taitava kirjoittaja, jonka tekstimaailmaa voisi luonnehtia elämää kartoittavaksi.”
