OAF X Mad House Helsinki

Taiteellisen mentorin Heidi Bäckströmin haastattelu: ”Taide [on] paloa olla luova, ilmaista itseään taiteen kautta ja jakaa omaa tekemistä muille.”

OAF ja Mad House Helsinki tuottavat yhteistyössä esittävän taiteen ohjelmaa. Mad House Helsingin tiedottaja Laura Tolvanen haastatteli esittävän taiteen mentoria Heidi Bäckströmiä.

Millaisia teemoja pidät/pidit tärkeänä mentoroinnin kannalta?

Heidi: ”OAF:llä on käytössä taiteenalakohtaiset mentorit, jotka vahvistavat omalla osaamisellaan kuraattorien työtä. Kuraattorit vastaavat esitysten valitsemisesta avoimeen hakuun tulleista ehdotuksista. Minulle mentoroivana kuraattoriryhmän jäsenenä oli tärkeää, että pyrimme tekemään esittävän taiteen ohjelmistosta mahdollisimman monimuotoisen ja monipuolisen. Tässä yhteydessä se tarkoitti, että pyrimme valitsemaan ohjelmistoon teoksia, jotka edustavat eri taiteenaloja kuten esitystaidetta, performanssitaidetta ja nykysirkusta. Lisäksi pidimme huolen, että esiintyjien joukossa on esimerkiksi eri sukupuolten edustajia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Osa taiteilijoista on vasta uransa alussa ja toisilla on jo monen vuoden kokemus. 

Lisäksi pohdimme, mitä kaikkea outsiderius voi tarkoittaa ja mitkä teokset sen puolesta sopivat juuri OAF:n ohjelmistoon. Mietimme esimerkiksi, miten koronapandemia on mahdollisesti muuttanut outsideriuden merkitystä; vastavalmistuneet koulutetut taiteilijat jäävät myös nyt helposti ulkopuolelle omasta kentästään. Kuraattorina on tärkeä puhua myös kunkin henkilökohtaisesta mausta, sillä kuratoiva ryhmä ei voi tehdä päätöksiään pelkästään perustuen siihen, mistä itse pitää – toisaalta sekin on ihan tärkeää saada tuoda esiin omia mieltymyksiään.

Monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat isoja ja tärkeitä kysymyksiä ja niitä tuntuu mielekkäältä pohtia. Monimuotoisuutta lisää monimuotoisten ehdotusten joukko eli rohkeasti hakemaan mukaan!”

Millaisia haasteita (tai vahvuuksia) outsider-taiteella on esittävän taiteen kentällä? 

”Rahoituksen ja näkyvyyden kysymykset ovat taidealalla usein kynnyskysymyksiä. Miten turvata tekijöille sellaiset puitteet, että he voivat turvatusti tehdä taidettaan? Ja miten taide saadaan esille niin, että katsojat ja kokijat löytävät sen äärelle? Jatkuvuudella on iso merkitys: yleisöjen tulee tietää, että taidetta on tarjolla esimerkiksi tutussa paikassa tai tutun festivaalin alla tiettyyn aikaan. OAF vastaa tähän tarpeeseen osaltaan.
Lisäksi outsider-taide on kenties monelle vähän vieras termi. Mitä sillä tarkoitetaan? Tai oikeastaan – mitä kaikkea sillä voi tarkoittaa!?”

Millaisena haluaisit nähdä yleisön suhteen outsider-taiteeseen tulevaisuudessa?

”Outsider-taide on taidetta uteliaille. Outsider-taidetta tehdään hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoin kuvataiteesta esittäviin taiteisiin ja musiikista elokuviin, eli se ei ole genre vaan lähestymistapa, toisinaan myös olosuhde. Usein outsider-taiteeseen liittyy halu pysyä vapaana ja osana marginaalia tai undergroundia. Näin ollen yleisöjen suhde outsider-taiteeseen ja taiteilijoihin tulisi mielestäni pysyä yhtä uteliaana ja lokeroita välttävänä kuin itse taidekin. 

Eri taidetalojen museoista teattereihin pitäisi muistaa ottaa outsider-taiteilijoita tasaisin väliajoin esitettäväksi, jolloin tuttuus lisääntyy yleisöjen ja outsider-taiteen välillä. Samaan aikaan myös outsider-taide tarvitsee omia raamejaan – kuten festivaaleja –, joissa sitä voi lähestyä kokonaisuutenaan.”

Mitä haluaisit sanoa yleisölle esittävästä outsider-taiteesta?

”Heitä kaikki taideteoriaoppisi ja kuvitelmasi oikeanlaisesta taiteesta romukoppaan ja katso teosta sen omista lähtökohdista!”

Millaisena koet outsider-taiteen merkityksen yhteiskunnallisesti? 

”Jos määrittelen nyt tässä yhteydessä outsider-taiteen ensisijaisesti taiteeksi, jota tekevät taiteilijat, joilla ei ole perinteistä taidekoulutusta, niin sen merkitys on oleellinen. Taidealalla – ja sitä kautta katsojilla ja kokijoilla – on yhtenäinen katsomisen tapa ja historiaperspektiivi. Makuja ja tyylejä on toki monenlaisia taiteilijasta riippuen, mutta silti niitä yhdistää “sama taustatieto”. Outsider-taide rikkoo tätä rakennelmaa ja muistuttaa, että taide ei ole koulutus, vaan paloa olla luova, ilmaista itseään taiteen kautta ja jakaa omaa tekemistä muille. Tutkintotodistus ei tee mielenkiintoista taidetta, vaan taiteilija tekee. Samalla se mielestäni muistuttaa, että katsoja saa lähestyä taidetta omista lähtökohdistaan eikä ole oikeaa tai väärää tapaa kokea taidetta.”